Vuoden 2009 Parolan vierailun kuvia ja matkakertomus

Vuoden 2008 Tikkakosken vierailun kuvia ja matkakertomus

Vuoden 2008 Italian matkan kuvia ja matkakertomus

Vuoden 2007 Saksan matkan kuvia ja matkakertomus

Vuoden 2005 Saksan matkan kuvia ja matkakertomus

---

Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta teki vierailun Tikkakoskelle!

Pitkään vireillä ollut suunnitelma tutustumisesta Tikkakosken varuskuntaan voitiin toteuttaa 29.–30.11.08. Alkuperäisiä suunnitelmia jouduttiin rukkaamaan, aina viime metreille saakka, mutta sitäkin tuhdimpi paketti oli tiedossa. Sievoiset 12 tuntia liikkeellä, matkustusta, sitten rautaista asiaa ja "ahaa" elämyksiä mausteeksi, ennen kuin oli aika irrotella Autokillan tapaan. Joidenkin kohdalle päivästä muodostui vieläkin pidempi, syystä tai toisesta, syystä tai syyttömänä?

Roiko-Jokelan Antti oli aloittanut päivänsä sangen varhain, oli varmaan "herättänyt kukon kiekumaan" noutaessaan kulkuneuvomme, kymmenen hengen pikkubussin MMKaravaani- liikkeestä Ylivieskasta. Auto oli aivan sopiva liikkumisväline käyttötarkoituksiimme.

Siitäpä sitten Antti keräili porukan kokoon, Kokkolan kautta Pietarsaareen, jossa asteli ohjaimiin Autokillan puheenjohtaja Ari Olli. Kellon osoittimet jotakin 7.00 lukemia, kun kääntelimme keulaa kohti Tikkakoskea. Näin oli jo koossa seitsemän kiltaveljeä ja yksi kiltarouva, toisin sanoen pääluvultaan kahdeksan henkilöä.

Keli ei kylläkään ollut paras mahdollinen, parit asteet pakkasta ja paikoin liukasta, muuttuen päivänmittaan; ensiksi hieman kuivemmaksi ja päivän päätteeksi räntää, lopulta silkkaa vettä.

Eipä juuri menoa haitannut, aikataulussa pysyttiin, noin puolen tunnin tarkkuudella. Kyyjärvellä kahvitauko ja taas menoksi, Hirvaskankaalla hieman hiljennellään ja odotellaan lisää porukkaa matkaan. Varapuheenjohtaja Matti Tenkula joukkoineen liittyy seuraamme, tosin omalla kulkuneuvolla, nyt olisi koossa yksitoista kiltalaista matkalla kohti Tikkakoskea.

Kellon ollessa jotakin 10 ja 30 olemme varuskunnan kuljetusyksikön portilla, pienen odottelun jälkeen portti aukeaa. Ajamme portin sisäpuolelle, jossa kuljetusyksikön päällikkö kapteeni Eero Ristonmaa toivottaa meidät tervetulleeksi Jyväskylän maalaiskuntaan, tarkemmin Tikkakoskelle ja Luonetjärven varuskuntaan!

Pienen tilannekatsauksen ja työjärjestyksen esittelyjen jälkeen aloitetaan vierailumme viralliset osuudet.

Mikäpä sen hienompaa, kun kapteeni Ristonmaa opastelee meidät läpi Tikkakosken, kohti ilmasotakoulun ruokalaa!

Makkarakeitto, salaatit, räiskäleet hillon kera ja lopuksi maittavat kahvit, "mahareppu pullollaan", varusmiesaikoja muistellen, on tukeva jatkaa vierailua!

Puolenpäivän jälkeen siirrymme tutustumaan TukilentoLaivueeseen, siellä meidät ottaa hoiviinsa yliluutnantti Marko Nieminen, asiansa osaava rautainen ammattilainen, opastaa ja vastaa kysymyksiimme.

Nyt alkaakin varsinainen ihmettely, on lentokonetta jokaiseen lähtöön sekä kaikkea siihen liittyvää!

Täytyy vain todeta, "nyt on Liisa todella ihmemaassa"! Ei tarvitse tyytyä katselemaan metrien päästä, saa koskea ja kiipeillä koneisiin sisälle! Pulssi nousee ja käsi tärisee, valokuvaamisessa tuntuu menevän kaikki pieleen.

Saa kuvata, "antaa palaa" luvattiin heti kättelyn jälkeen! Ja filmiähän paloi, tai oikeastaan muistikortit kärysivät?

Löytyy kaikenlaiseen tehtävään käypää konetta, koneita jolla koulutetaan ja koneita jotka ovat ainoastaan ammattimiesten (naisten) käytettävissä! Entäpä ne kymmenet muunnosvaihtoehdot, joilla muutetaan koneen käyttötarkoitusta, hyvinkin nopealla aikaviiveellä!? Tuntuu, että vain mielikuvitus on rajana, tai sitten tuo paljon puhuttu ikuisuuskysymys; raha?

Eivät kaikki ilmavoimien koneet ole tappamista ja hävitystä varten, vaan niillä annetaan apua ja pelastetaan ihmishenkiä, erilaisten tehtävien ja toimintojen muodossa. Yhä enenevässä määrin kansainvälisessäkin tehtävässä joutuu myös pieni Suomi olemaan osallisena, halusimmepa sitä tai emme!

Myös koulutus on kiinteässä yhteydessä yllä kertomaani, ellei ole pätevää käyttöhenkilöstöä, ei voida kalustoltakaan vaatia sille asetettuja tavoitteita.

Entäpä miten tähän liittynee Autojoukoissa palvelleen "ratinpyörittäjän" osuus ilma-alusten yhteyteen?

Maassa tapahtuvat ilma-alusten huollot ja tankkaukset, koneiden liikuttelu lentokenttäalueella paikasta toiseen, on elintärkeä osa-alue. Kenttien ja lentokoneisiin liittyvä turvallisuus on pitkälti moottoroidun kaluston varassa, esimerkiksi palo- ja pelastuskaluston myötä.

Siinähän se, meitä "ratinpyörittäjiä" ja vielä hyviä sellaisia tarvitaan edelleenkin, mielestäni oli tämän vierailun yksi keskeisistä opetuksista!

Ei ole helppo tehtävä laatia edes välttävää matkakertomusta siitä mitä nähtiin ja koettiin? Jukka Kuoppamäen sanoin voin vain todeta, "Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin"? Se kaikki täytyy nähdä ja kokea, kuvaaminen näin kirjainten välityksellä tuntuu karkaavan liian kauaksi siitä tunnelmasta, jota yritän etsiä?

Lentokaluston määriä, mallistoa, teknisiä tietoja, käyttömääriä ja sijainteja on mielestäni turhaa tässä kertoa? Niistä löytää tietoa internetin sivuilta ja jos oikein asiat kiinnostaa, voi kysellä vaikka puhelimitse?

Paluu takaisin kuljetusosaston tiloihin, kellon osoitellessa 13 ja 20 noin, jossa pienen elpymisen ja verryttelytauon jälkeen kiinni asiaan. Kuljetusyksikön päällikkö kapteeni Eero Ristonmaa kertoo varuskunnan ja oman yksikkönsä toiminnasta, seikkaperäinen ja kattava esitys, joka saakin aikaan paljon erilaisia kysymyksiä.

Hyviä vastauksia, kuitenkin jotain jää vain tulevaisuuden vastattavaksi. Etenkin EU-direktiivien hämmentävät ajolupamenettelyt, kova on haaste, paljon epävarmuutta leijuu vielä ilmassa?

Alueella työskentelee noin 1100 henkilöä, lisäksi noin 400 varusmiestä ja 200 ilmasotakoulun oppilasta.

Kuljetusyksikön lisäksi, ilmasotakoulu, ilmavoimin esikunta, ilmavoimien viestitekniikkalaitos, viestikoelaitos.

Puhuttiin myös nykyaikaisesta Elektronisesta sodankäynnistä, tämän tietokoneaikakauden saavutuksista.

Hyvän ja seikkaperäisen esityksen jälkeen luovitti Autokillan puheenjohtaja Ari Olli killan standardin Kapteeni Eero Ristonmaalle, raikuvien aplodien saattelemana! Yleisten keskustelujen väliin nautimme pullakahvit, sen jälkeen oli aika jälleen siirtyä uusien haasteiden pariin.

Se vanha sanonta putkahti esiin. "Olette saaneet niin salaista tietoa käyttöönne, olkaa hyvät ja tuhotkaa itsenne, ennen kuin poistutte paikalta"!

Tienoon ylle on laskeutunut pimeys ja räntää satelee, aika on vierähtänyt pitkälle iltapäivään 15 ja 30 noin. Siirtelemme itsemme Keski-Suomen Ilmailumuseon suojiin, raikuvien aplodien saattelemana jättää kapteeni Eero Ristonmaa meidät museon johtajan Kai Mecklinin haltuun, hän on lupautunut kertomaan, opastamaan ja vastailemaan kysymyksiimme! Tästä alkaa uusi mielenkiintoinen kierros, Kai Mecklin toivottaa kiltalaiset tervetulleeksi Keski-Suomen Ilmailumuseoon!

Ilmailumuseon toiminta on alkanut kesäkuussa 1979, Luonetjärven lentokentän lentokonehalli 1:ssä. Nykyiset toimitilat ovat entisessä teollisuushallissa Tikkakosken keskustan läheisyydessä. Henkilökuntaa on yhdeksän, joilla osalla on koulutus museolentokoneiden entistämiseen, lisäksi määräaikaisia työelämään tutustujia on tarpeen mukaan.

Museon vuosittainen kävijämäärä noin 20 000 kävijää, eli ei mikään pikku juttu nykypäivän mittapuussa!

Koneita on esittelyssä loppuun kolmekymmentä, enimmäkseen sodan käyneitä ja selvinneitä, hienoon kuntoon entisöityjä yksilöitä. Edustaen kattavasti ilmavoimiemme perinteikästä historiaa, työ jatkuu edelleen! Mitä muuta lentokoneisiin ja historiaan liittyvää, on moottoreita, potkureita, heittoistuimia, pommia, ohjuksia, aseistusta suurta ja hieman pienempää, vaatetusta ja turvavarusteita, valokuvia, pienoismalleja ja niitä tuhansia aivan ihmeellisiä tositarinoita! Jälleen muistikortit murisevat ja salamat sinkoilee, kuvaa piirtyy muuallekin kuin "päänuppimuistiin!

Kaikki tämä liittyy sarjaamme, jota ei kykene sanoin kuvaamaan, se täyty itse kokea ja nähdä paikanpäällä. Suosittelenkin lämpimästi, jos liikutte lähialueelle, niin käykääpä ihmeessä katsomassa ja ihmettelemässä!

Oppaamme Kai Mecklin osasi asiansa, oli lentämisen ammattilainen, hän kertoi paljon asiaa joista moni ei ole edes kuvitellakaan. Kysymyksiä ei oikein irronnut, kaikilla taisi olla niin sanotusti "huuli pyöreänä"? Mutta illanmittaan niitä oli jokaisella varmaan kymmeniä, mutta vastauksia oli enää vaikeampi saada?

Tässä kohdassa Tenkulan Matin porukka kääntyi kohti kotikontuja, jättäen meidät "pohjoispuolen" porukan jyväskyläläisten riesaksi?

Kello 17.30 aikoihin saavuimme lopulta Hotelli Jyväshoviin, kirjoittauduimme sisään ja veimme laukut huoneisiimme. Pieni lepotauko teki hyvää ennen kuin oli ansaitun aterian ja huurteisen aika. Virallinen ohjelma oli nyt putkessa, nyt alkoi Autokillan vapaan seurustelun ilta, "kuviokelluntaa ja pintaliitoa"!

Sunnuntai ja 30,11. marraskuun viimeistä viedään, herätyksiä kello 08.00 ja aamupalan kimppuun.

Vielä ehti ottaa pienet levot, sitten enää kamppeet huoneen kätköistä ja kämpän luovutukset, poistuminen räntäsateeseen etsimään kulkuneuvoa; löytyihän se rautatieaseman parkkipaikalta.

Ilkka Jylhä kapuaa puikkoihin, paluumatka alkaa virallisesti ja kello olikohan 10 ja 45. Tarkoitus oli hieman kierrellä ja katsella paikkakuntaa ja sen nähtävyyksiä, mutta sakea lumisade oli asiasta hieman eri mieltä? Suunnattiin kotiinpäin, ehkä parempi näin, kun matkaa sentään melkoisesti, ennen kuin kaikki on kotona turvallisesti?

Juttu luistaa ja vitsit irtoilee pitkin matkaa, mitkä lahjakkuudet teatterimaailma onkaan menettänyt Autokillalle?

Pelikortit ovat ahkerassa käytössä, kun neljä pelaa, on saman verran yleisöä antamassa aplodeja.

Kyyjärvellä on sitten se ansaitun kahvin paikka, ennen loppumatkan alkamista. Lunta sataa ja keli sen kuin pahenee, mutta sisällä mielialat rentoja ja sitä kuuluisaa tarinaa lentää edelleen.

Pietarsaari ja aikamerkki, on 14.25 Ollin Ari jää kotiin, ei halua jatkaa Kokkolaan, oli kuullut kaikki meidän jutut kertaalleen ainakin?

Matka jatkuu, rypistellään rantatietä kohden Kokkolaa, jossa Muhosen pariskunta jää pois, ja toiset jatkavat matkaa. Luultavasti Ilkka Jylhä luovuttaa ajovastuun Antti Roiko-Jokelalle, hän vie loput herrat kotiovelle ja jatkaa auton luovutuksen jälkeen kotiin?

Jälleen on yksi Autokillan kuuluisista matkoista liitetty historia kirjoihin, erittäin mukava ja asiantäyteinen matka! Kiitos lankeaa jälleen Antille ja Arille ja tietty Ilkalle ajovastuusta ja sihteerin tehtävistä.

Porukalle kiitos, oli mukava ja huumorintajuinen "jengi" jälleen liikkeellä; niin olihan kyseessä Autokilta?

Uusia ja mielenkiintoisia matkoja odotellessa, toivotetaan hyvää ja turvallista vuotta 2009!

Matkakertomukseen syyllistyi Eero Muhonen.

Olet 310. kävijä tällä sivulla ... ... ...Kuvagalleriaan ... ... ... Paluu ylös