MATKAKERTOMUS ITALIAN MATKASTA 30.4 - 4.5.2008.

Perinteinen Autokillan kevätmatka on nyt takana! Tällä kertaa matka suuntautui Italiaan, tarkemmin sen pohjoisosaosaan. Näkemistä ja elämyksiä oli riittämiin, jokaiselle varmaan jotakin? Kun säiden haltijakin oli suosiollinen, niin mikäpä siinä matkaillessa.
Autokiltalaisia oli matkassa kuusi sekä parit aviosiipat, eli yhteensä kahdeksan, vahvistettuna viidellätoista Keski-Pohjanmaan Maaseutuopiston nuorilla tulevaisuuden lupauksilla, kaikkiaan 21 ”härmänjätkää” ja 2 ”äitimuoria”, laskuopin mukaan ”noin” 23.( ”hölöä”, niin matkaohjelmasta voi tulkita) Matkanjohtajina Antti Roiko-Jokela ja Ilkka Jylhä, sekä ansiokkaasti tulkkina ”kaikilla kielillä” Lars Suomela! Antti oli ”isänä” Maaseutuopistolaisille, vastaavasti Ilkka ”vääpelinä” kiltalaisille.

Kello 05:00 Kruunupyyn lentokenttä, ryhmä nipussa, matka alkakoon! On 30. päivä huhtikuuta vuonna 2008. Selvitellään itsemme lentokoneeseen, tiukahkojen turvatarkastuksen päätteeksi. Sitten kello 05:55 FinnComin ATR 72 500 koneella kohden Helsinkiä. Helsingissä vaihdamme konetta Finnairin Airbus A 320:n alle, sitten jälleen menoksi, suuntana Milanon Malpensan lentokenttä. Koneessa nautimme lounaan sekä hieman kevyttä juomapuolta. Malpensan saavutamme siinä kello 10:00 jälkeen paikallista aikaa, kapsäkit mukaan ja siirrymme odottavaan bussiin.

Oppaamme Maijastiina Ollila on vastassa, toivottaen tervetulleeksi Italiaan, sekä kertoi tuoreimmat suunnitelmat vierailumme ajalle. Kelloja oli siirrettävä tunnilla taaksepäin, paikalliseen aikaan, mistä aiheutui itse kullekin pienoisia ongelmia koko matkan ajaksi. Maijastiina kertoi, että Italia on noin Suomen kokoinen maa, jossa asukkaita noin 60 miljoonaa. Melkoinen ero Suomeen, kun osa Italian asuinpinta-alasta on Alppien rajoittamaa, niin eipä ihme jos kaikki maapohja on tiukasti käytössä.

Kentältä matkaamme Treviglioon, Same Deutz Fahrin tehtaille. Kapeita teitä, useita uskomattoman ahtaita kiertoliittymiä, sekä kaunista Italian maaseutua. Saavumme tehtaalle siinä puolenpäivän aikoihin, vastassa oli tehtaan opas (Mr. Tallia, jos oikein muistan) Alkuseremonioiden jälkeen kiersimme gallerian, ihmetellen kuinka traktorit kehittyy ja muuttuu vuosien saatossa. Välillä kävimme aterioimassa tehtaan Mensassa, niin kuin he itse sitä nimittävät. ”Pesuvadillinen” spagettia aito italialaiseen tapaan, lisäksi salaatit, pihvit ja juomapuolessa löytyi jokaiseen makuun. Syötiin kunnolla, annokset olivat hyvältä varaa suurehkot! Jälleen menoksi, nyt tuotantoa seuraamaan, sen alusta loppuun, eli miten traktorit valmistuvat? Tilat ovat massiivisen kokoisia pinta-alaltaan, puhuivat kymmenien jalkapallokenttien kokoluokasta! Kävelymatkaa kertyi, että jalossa tuntui jokaisella, näin uskoisin? Oppaamme tehtaalla kertoi asioita turhanin yksityiskohtaisesti, hän oli tarkoin perillä miten homma siellä toimii. Tehdas näytti hieman vanhahkolta eikä automaatio ollut sitä odottamaani huippuluokkaa. Työntekijöitä oli paljon, jotka tekivät käsin raskaitakin työvaiheita. Yleiskuva oli kuitenkin kohtuullinen, varsinkin tilojen koko ihmetytti näin satunnaista matkailijaa sekä se erilaisten tuotteiden määrä erilaisiin käyttötarkoitusiin. Samoin alue kokonaisuutena oli ihan miellyttävä kokemus, kesäisen vihreän maalaismaiseman keskellä! Ennen lähtöämme luovutti matkanjohtaja Antti Roiko-Jokela tehtaan oppaalle pienen muistolahjan käynnistämme, suomalaisen puukon, kiitosten kera. Puukko oli tupessa ja kauniissa paketissa, Antti ojensi sen hallitusti kahva edellä joten luultavaa on, että ystävälliset suhteet säilyvät jatkossakin?

Kellon ehdittyä iltapuolelle, pääsemme lähtemään, suuntana Desenzano. Hotelli Vittorio, majoittumiset ja tavarat huoneeseen jossakin kello 18 jälkeen, väsymyksen alkaessa hiipiä hiljalleen puseroon, ainakin meille senioreille. Matkatessamme moottoritiellä oppaamme kertoi, että Milanon moottoritiellä tapahtuu joka päivä 5 kuolemaan johtanutta kolaria. Lohdullista kuulla, kun suomessa hehkutetaan miten olemme liikenteen ”takapajula”! Liikenne oli vilkasta ja jonot pitkiä, ajoneuvojen etäisyydet olemattomia, kaistat kapeita jne. Eipä jäänyt pelkiksi sanoiksi, näimme itse kuinka dramaattisen totta elämä on! Pari kaveria oli osunut ”prätkällä” auton perään, siinä olivat molemmat tiellä ”sandaalit” kohti taivasta, liikenne jatkuu, vaikka yksi kaistoista on kiinni! Illan päätteeksi kävelemme lähiravintolaan illalliselle, taisipa olla kello 19 jälkeen. Alkuruokana oli makaronia keitettynä, mausteet sai itse määritellä. Tässä vaiheessa oli Kalle Hagnäs tullut siihen johtopäätökseen, että hän heittää kotona kaikki makaronit pihalle, ei syö edes paskaa, tarkoitan pastaa! Ruokaa oli tarpeeksi, kaikille oli jotakin, juomapuolta löytyi myös, totta kai viiniä, olimmehan merkittävässä viinimaassa Italiassa. Ennen puoltayötä kävelemme kohden hotellia, lämmintä yli 20 astetta kevyt tuulenvire Gardajärven selältä. Oli aika käydä levolle, päivä on ollut pitkä likimain 19 tuntia liikkeellä. Tosin nuoret miehet jatkoivat kulkuaan kaupungin yöelämään tutustumaan!

1.5.08. Torstai toinen matkapäivä, Helatorstai ja lisäksi Vappu! Herätys kello 07:00 hotellin puolesta. Omia herätyksiä jo ennen sitä, kun kellon siirrot ovat menneet hieman pieleen. Mutta päivä alkuun, aamupala hotellissa ja sitten liikkeelle, oli Gardajärven kierros ohjelmassa. Matkamme ajaksi oli ennustettu epävakaista, jopa sateista? Mutta vain pieni kuuro yllätti, säänhaltijat olivat suosiollisia koko Italiassa olomme ajan! Ennen puolta yhdeksää päästiin liikkeelle, bussi oli jo odottelemassa. Suunta Sirmioneen, vanhaan kylpyläkaupunkiin jossa nähtävää riittämin. Sitä kuuluisaa jäätelöä, sitäkin on sitten maisteltu, ihan kohtuullisen makuista. Mahtava vanha linna, sellaisia näkee vain kuvissa ja saduissa, jossa kerrotaan linnan neidoista ja ritari rohkeista. Tuli hieman epätodellinen tunne, että historian saatossa on ympäristössä käyty veristä sotaa, josta historian kirjat kertovat jo Rooman vallan ajoista saakka. Täällä nousemme laivaan ja siirrymme Gardan kaupunkiin. Reilut puolituntia katamaraanin kyydissä, vauhtiakin riitti ja maisema vaihtui nopeasi. Kello 10 jälkeen olimme Gardassa, jossa vaihdoimme vesikulkuneuvosta maakulkuneuvoon. Ensin kulutellaan sitä luvattua omaa aikaa, katsellaan aivan upeita maisemia ja tehdään pieniä ostoksia paikallisilta kauppiailta. Nousemme jälleen bussiin ja matka jatkuu Rivan kaupunkiin, joka sijaitsee Gardajärven pohjoisessa päädyssä, ikään kuin käännekohtana, josta käännyimme takaisin kohti Desenzanoa, järven toista rantaa sitruunarivieraa Gardesantietä. Mutta ennen paluumatkaa on suoritettava elintärkeä toimenpide, lounastaminen. Puolenpäivän aikana pysähdymme paikalliseen pizzeriaan. Saamme samalla ihailla huikeaa alppimaisemaa, järven kummallakin rannalla kohoavia huippuja, jotka lumisina häipyvät ajoittain pilvien yläpuolelle. Aterioituamme kiertelemme katselemassa kaupunkia, jossa nähtävää riittää. Kamerat ovat ahkerassa käytössä, jokainen haluaa muutakin kuin muistikuvia! Tähän väliin osuu juuri se ainut sadekuuro, viimeisimmät bussiin tulijat saavat kasteen Rivan taivaalta. Matka jatkuu eikä sadekaan bussissa haittaa. Samalla meni oma ajantaju sekaisin, mutta iltapäivää elettiin runsaan puoleisesti? Ei tullut niin sitä kelloa katsottua, kun oli muuta mielenkiintoista tekemistä! Kuljemme useiden tunneleiden lävitse, välillä on upeita näköaloja järvelle ja sen vastarannalle. Väliin olemme korkealla vuorenrinteellä, hetkisen kuluttua aivan alhaalla melkeinpä vedenpinnan tasalla. Pidämme vielä pienen tauon, ennen hotellille paluuta. Kyseessä Largan pikkukaupunki, jossa kuuluisan Grandhotel ketjun perustajat ovat asuneet. Aurinko paistaa eikä sateesta tietoakaan, lämpötila alkaa nousta yli 22 asteen. Päivän kierros on tehty, kello näyttää hieman yli 17:00. Sopiva lepotuokio hotellin viileydessä, peseytyä ja vaihtaa vaatetusta. Kellon ehtiessä 19:ään on puolihoitoillallisen vuoro, kunnon ateria eilisessä paikassa. Siirrymme senioriporukan kanssa terassille, nauttimaan muutamat ansaitut huurteiset. Nuoremmat matkalaiset suuntaavat toisaalle, etsimään omia elämyksiään. Väkeä on liikkeellä runsaasti, onhan Vappu ja paikallisilla vapaata juhlimiseen. Oli uskomattoman hieno tunne istua pimenevässä Desenzanon illassa, lämpimän Gardajärven tuulenvireen rentouttavassa hyväilyssä. Tästä voi vain todeta, matkailua parhaimmillaan! Rento olo ja iloinen mieli, hyvässä pöytäsäeseurassa ja juttuja riittää! Yksi sellaista lienee, kun jokaisessa kulmauksessa lukee RISTORANTE. Kysyivät Klemolan Ristolta, ”onko nämä sinun putiikkeja”? Ja Ristohan huumorimiehenä, että "onpa tietenkin”! Siitä lähtien muistuttivat Ristolle, että "onpas meillä rikas mies matkassa”! Väsymys haastaa kohti hotellia, hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Iltatoimien jälkeen on ihan mukava käydä levolle, odottamaan uutta päivää. Nuoret maatalousmiehet jatkanevat vielä yön riennoissa?

2.5.2008. Perjantai ja kolmas matkapäivä, merten valtiatar; Venetsia. Herätys seitsemän aikoina, tavanomaiset askareet ja aamupalaa, sekä muut tarvittavat toimenpiteet, niin kuin asiaan kuuluu. Bussi odottelee, kiivetään rattaille ja suuntaamme kohti kuuluisaa Venetsiaa! Troncheton parkkisaarella noin klo 10:30 hypitään kyydistä ja suunnataan venesatamaan. Väkeä ja vilskettä riittää, mikä hidastaa matkantekoa. Kertovat että nyt on hiljaista, miten siellä silloin selviytyy, kun on se ”sesonkiaika”, kysyy asiaa ihmetellyt? Selviydytään venelaiturille ilman suurempia ongelmia, sieltä yksityiskuljetuksella Pyhän Markuksen torille. Kansan paljous sen kun lisääntyy, tuli vaikeuksia pitää ryhmä kasassa! Liikkumisesta on turha puhua enempää, jokainen voi ymmärtää miten tungoksessa liikutaan ja vielä katsellaan nähtävyyksiä? Alkoi olla hieman kuumakin, 30 astetta lähentelee, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ilkka Jylhän kysymys olikin, Kokkolan venetsialaisista tullaan katsomaan Venetsian venetsialaisia, löytyykö yhtään venetsialaista, vois vaikka kutsua Kokkolaan venetsialaisiin? Tai jotenkin siihen suuntaan se juttu eteni? Suomelan Lasse oli tavannut alkuperäisen Venetsialaisen, näin kertoivat? Näkemistä ja kokemuksia oli, näistä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan. Sanoisin, että on maailman kummallisin kaupunki, kiehtova täynnä yli tuhatvuotista historiaa, taideaarteita veistoksista maalauksiin, kapeita kujia ja kanavia. Rakennukset on rakennettu hiekkasärkille ja puupaalujen varaan, edelleen kaikki on suhteellisen hyvässä kunnossa. Vierailimme Pyhän Markuksen Basilikassa, ihmettelimme kultaa ja marmoria. Camppanilen kellotornia joka kohoaa yli 90 m korkeuteen, torin toisella laidalla kuuluisa Maurilaiskellotorni, jonka kello on mitä monipuolisin kalenterista lähtien kaikki tarjolla. Toria ympäröivät Duncalen palatsi ja prokutaattirakennukset. Emmekä unohtaneet Huokausten siltaa, jota pitkin kuuluisa ”häntäheikki” Gasanova pakeni vangitsijoitaan. Kondoolit kuuluvat Venetsian kuvaan, vanha ja toimiva kulkuväline edelleen. Puolilta päivin oli meillä vuoro päästä kondooliajelulle, sellainen puolituntinen kapeita kanavia, aivan sykähdyttävä elämys, josta riittää kertomista pitkään! Ennen kun ehdimme lounastaa, tuli se pelätty porukan jakautuminen, häntäpää ei ehtinyt mukaan, yksinkertaista mutta totta. Siitä pälkähästä selvittiin Suomalaisella Nokian kännykällä, sekä Ilkan nokkeluudella! Ei oltu eksyksissä, satuimme olemaan vain hieman väärässä paikassa! Venetsiassa kaikki on kallista, joka on myös suhteellinen käsitys? Miljoonille turisteille kaikki on tuotava vesikuljetuksena, veneistä lihasvoimin tilaajille. Vielä kun lisätään jätteiden kuljetukset, takaisin mantereelle loppukäsittelyä varten. Iltapäivällä kävimme lounaalla All'angelo-nimisessä tasokkaassa ravintolassa, joka oli aivan täysi ja lisää oli odottamassa, onnesi oli tehty varaukset valmiiksi. 2 Pizzaa ja olutta, niin viisymppinen oli mennyttä, mutta pizza oli suuri kuin tynnyrin kansi, neljännes jäi syömättä, olut kylmää ja hyvää! Vielä kierroksia ja katselua ennen kun palaillaan venelaitureita kohti, alkaa olla poislähdön aika. Yksi juntti ehtii tehdä katoamistempun, laskee siltoja väärin ja on tietty väärässä paikassa. Siitäkin Nokialainen pelastaa ja kaikki ehtii ajoissa veneelle, sopivasti kun köysiä irrotellaan! Palataan Troncheton parkkisaarelle noin kello 17:00 pienet ostoskierrokset, siitä bussiin ja paluumatka alkaa. Viini- ja hedelmäviljelysten reunustamaa moottoritietä takaisin Desenzanoon ja hotelli Vittorioon. Osa nuorista miehistä haluaa hieman ennen hotellia jäädä markettiin ostoksille, pienten ”turpakäräjöinnin” päätteeksi päästettiin pojat irti! Sekin asia meni hyvin, vaikka pojat syyttelivät Venetsian kallista pizzaa?? Päivästä tuli jälleen pitkä, kello 18:00 pääsimme hotelliin ja pienelle hengähdykselle. Kello 19:30 kävelimme illalliselle kantapaikkaamme, aterioimme kunnolla ja joimme ruukulliset hyvää valkoviiniä. Sieltä siirryimme terassille, nauttimaan Italian kauniista illasta, muutamien huurteisten myötä. Jälleen oli aika iltatoimien ja levolle menon, ainakin vanhemmalla porukalla. Nuoremmat suuntasivat askeleensa kohden yöelämän nautintoja. Mikäs on mennessä, kun nalli syttyy ja virtaa riittää?

3.5.2008. Lauantai ja neljäs matkapäivä, Maranello ja Ferrari. Kello 07:00 herätykset tavanomaisin rutiinein, aamupalaa ja muuta mukavaa, ennekuin lähdemme liikkeelle. Kello 08:00 piti lähteä, mutta yksi on joukosta poissa? Odotellaan ja pannaan viimein kaveri etsimään? Huoneessaan on, mutta ei jaksa toipua matkakuntoon. Kun on odotettu tarpeeksi kauan, on pakko lähteä ja jättää kaveri lepäämään! Opas ei ole tänään mukana, täytyy pärjäillä omiin nimiin ja miksipä ei? Emilia-Romagnan maakunta, Maranello ja Ferrari. Kauan odotettu, eräänlainen toiveiden täyttymys, yksi matkamme kohokohdista, on edessämme. Siispä astumme sisään kellon näyttäessä 10:00 ja jotakin. Kiertelemme ja katselemme hämillämme, on muuten Ferraria jokaiseen lähtöön, mutta ”kun ei raha riitä… ta.” lauleskeli Irvin aikanaan? Usealla meistä olisi ollut halukkuutta pidempäänkin vierailuun, mutta muutamilla oli kiireitä muualle. Ostoksia ja tuliaisia kotiin viemiseksi, kaikenlaista löytyy ja monesta kaupasta. Mitään alennusmyyntiä siellä ei tunnu olevan, kaikki maksaa euroja ja kukaan ei edes tingi? Kuvia otettiin muistoksi, sen kun ehdittiin, kohteita riitti joka suunnalla. Poispäin on lähdettävä, kaikki kiva loppuu aikanaan, on jo sivuutettu puolipäivä. Mantovassa pysähdymme isoon ostoskeskukseen, vielä on porukalla innostusta ostoksien tekoon. Siinä samalla lounastamme pikalounaan, pienen pikaruokalan terassilla. Lämmintäkin riittävästi, 32 astetta kertoo mittarit, aurinko paistaa todella kuumasti, on hieman etsittävä varjoisempaa paikkaa. Kello 15:00 seniorit käyvät bussilla supermarketti-kierroksella, palataan noutamaan loput porukasta matkaan klo 16:00. Matka Desenzanoon alkaa, pienen puhuttelun kera; on taas nuorisolle jotain huomauttamista käytöstavoista? Kelo 17:00 jälkeen hotellilla jälleen, käydään huoneessa hieman elpymässä. Vielä kierros hotellin ympäristössä, ennen kuin siirrymme iltapalalle viimeistä kertaa. Aterioimme rauhassa, sitten siirrymme terassille nauttimaan viimeisestä Desenzanon leppoisasta illasta. Hieman haikealta tuntuu vetäytyä hotelliin pakkaamaan tavaroita lähtöä varten, kyllä täällä viihtyisi pitempäänkin!

4.5.2008 Sunnuntai, viides matkapäivä, Milanoon ja sitten kotiinpäin. Tällä kertaa viimeinen herätys, tavalliseen aikaan kello 07:00 aamutoimet ja loput tavarat kapsäkkiin. Viimeinen aamupala ja 08:15 selvitellään ulos hotellista, bussi odottelee ja siirtää matkalaiset parissa tunnissa Milanoon. Hieman jälkeen 10;00 saapuu opas Maijastiina Ollila, johdattelemaan Milanon nähtävyysiin. On linnoja, kirkkoja, oopperaa, kulttuuria, taidetta ja paljon muuta. Kaupunki teki vahvan vaikutuksen, näkemäänsä ei hevillä unohda. Niitä tunnelmia ei voi sanoin kuvata, ne täytyy itse kokea. Aloitamme kierroksen Castellon upealta suihkulähteeltä, joka on Catsello Sforzesco linnoituksen edustalla. Linnoitus on yksi pohjois-Italian suurimmista. Kerrassaan upea Milanon tuomiokirkko Dumo, sisältä ja ulkoa katsottuna, sitten Scala aukiolle, josta nähdään maailmankuulu La Scala ooppera, sekä Galleria Vittoria Emmanuelle, jota syystäkin milanolaisten olohuoneeksi kutsuvat. Kerran vielä lounastetaan, sitten sanomme näkemiin Milanolle! Viimeiset kierrokset kaupungin sydämessä, suihkulähteen solistessa bussiin ja matka lentokentälle alkaa, kellojen osoittimet näyttävät hieman yli 16:00. Sitten kello 19 ja jotakin, pitkien vaiheiden jälkeen istumme koneessa, jätämme taaksemme Italian! Toivottavasti voimme joskus palata, arrivedersi Italia, grazie? Vielä on se kellojen siirto, eli nyt tunti eteenpäin. Kello 22:50 Helsingissä 16 asteen lämpötilassa, pohjoistuulen purtavana, vaihdetaan konetta ja matkaillaan Kokkolaan. Eikä paremmalta näytä, 12 astetta ja navakka pohjoistuuli. On Maanantai 5.5.08 ja kello 00:50. Jokaiselle löytyi kuljetus kotiin, näin ollen matka on virallisesti päättynyt. Matka oli kaikkiaan onnistunut, jäi hyvä mieli! Paljon ehdittiin nähdä, varmaan enemmän jäi näkemättä, mutta onhan selvää että kaikkea ei voi omaksua kerralla! Kiitokset kaikille mukana olleille, ennen kaikkea matkan vastuuhenkilöille, sekä niille joidenka panoksella matka voitiin toteuttaa!

Tämän matkakertomuksen kirjasi Eero Muhonen, mukana matkalla.